Nyt on kiirastorstai ja tämän ruoskintapäivän kunniaksi avaan aamuni yöllä, jolloin pahuuden voimien tiedetään yleisesti jylläävän. Tähän hilpeään aiheeseen minut kirvoitti ensinnäkin tämä kevät, jolla ihmisparkoja piinataan vuodesta toiseen. Ensin lämpenee ja uuden kylvökauden aavistus saa libidon paisumaan universaaleihin mittasuhteisiin. Heti perään iskee kuitenkin arktinen ilmavirtaus, joka tuhoaa tuhannen marraskuun voimalla koko phiiliksen. Saatanalla täytyy olla tässä sormensa pelissä. Ja varmasti onkin, sillä varsinainen piinaviikon grand slam (se joka kirvoitti toisekseen...) on alla oleva photograaphos, jolla muuan ystäväni minua sähköpostitse säikytteli.
Jollakin tajunnan raja-alueella saatan vielä käsittää Jumalan sallineen sellaiset apokalyptiset hahmot kuin vaikkapa keisari Neron, Hitlerin ja Aleksander Stubbin, mutta Bogart Co.:n olemassaolo on järjettömyydessään varmuudella vanhan vihtahousun riemuvoitto. Vaikka ihmiskunta on hidasta biologista evoluutiota korjatakseen tuottanut kulttuurievoluutiona tunnetun apparaatin, ei sekään ole pystynyt deletoimaan kollektiivisesta muistista tätä musiikillista epäsikiötä. Huomasin suureksi kauhistuksekseni tuntevani jonkinlaista perverssiä mielihyvää osuessani sattumalta tähän internetin tarjoamaan makupalaan. Tunne on hieman samankaltainen kuin se järkyttävä hetki, jolloin kolmenkympin mittarilukemilla huomaa hiljalleen soljuvansa siihen ns. aikuisten miesten lokeroon, jonka jäsenet kesäkuumilla istuvat terasseilla ja avoimesti tiirailevat nuorten tyttöjen kiinteitä persposkia. Itse tuntee olevansa yhä Bubkan veroinen seiväshyppääjä, jolle rima on vain korottamista varten (ja lisäylityksiä, tottakai). Poskien omistajien näkövinkkelistä puolestaan on ihme, että hyppääminen tulee moisilla edes mieleen. Pissikset eivät vain tajua asiain oikeata laitaa, kuuluu puolustuksen puheenvuoro!
Oi aivo, parane, liity oikeamielisten joukkoon, aaaaaarrrrrggghh! Vain tuonelan rikinhöyryt voivat saada aikaan kirjallisen kappaleen, jossa esiintyvät sekä Bogart Co. että pelkkää persettä oleva nuoruus. Miten tässä voi käydä nukkumaan moisen kauhuskenaarion jälkeen? Huonosti arvaan ma. Onneksi huomenna on syytä nukkua pitkään. Saan valvoa kiirasiltana myöhään, sillä hallussani on sisäänpääsyn oikeutus Mansesterin YO-talolle Viikatetta kuulostelemaan. Seuraavana päivänä on luvassa helvetin pitkä perjantai J. Karjalaisen seurassa Telakalla, joten on tässä viikossa jotain hyvääkin :D Mainostaminen ja elvistely loppuu tähän. Pää on tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäisaamuna. Ruohot piippuun ja tiput viillokiksi, iloista pääsiäistä vaan kaikille!
